Muuttoharakka, eli kuinka minipuoti kasvoi suureksi. Tämä blogin kirjoittamisen tahtini on naurettava, myönnän. Ihmisen aika ei vain riitä kaikkeen. 84 neliötä, sisältäen pelkästään varasto-, ja työskentelytilaa yli 20 m2. Miten tässä näin kävi? Jonka jälleenmyyntimahdollisuuksia olen toivonut pitkään.

Efter en längre tids bloggpaus, kändes det som om jag behövde en nystart. Tack till alla som följt mig här, och allt denna blogg gett mig. Välkommen att följa mig där i stället! Söndag 9 oktober 2016. Bryta ny odlingsmark utan att gräva. Jag avskyr att gräva i gräsmattan bara för att få ny odlingsmark, så jag låter helt enkelt bli. Skörda in i de sista.

Kyllä kuulkaa oli liian pitkä aika postausten välissä. Valu on tehty ja seuraavaksi sitten parvi. Kanalan rakentaminen edistyy ja kukot alkavat olla syöntikunnossa. Kerroinhan, että meidän 10 tipusta kukkoja on kahdeksan? Syötävästä puheenollen. Sadonkorjuuta tässä huushollissa tänä kesänä ollaan tehty aika vähän.

Kuvaavan otsikon keksiminen on aina ollut vaikeaa, mutta tällä kertaa se oli suorastaan tuskallista. Tämä tulee olemaan Aaltoillen arjessa -blogin viimeinen postaus. Palo kirjoittamiseen ei ole sammunut, ja omaa aikaakin on alkanut olla aina vain enemmän. Olen ehkä lipunut pikku hil.

Lähtivätpä hölmöläiset kerran uimaan ruiskukkapellolle,. Jota luulivat, hölmöläisiä kun olivat, järveksi. Minä, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi. Sitten he kauhistuivat; yksi oli hukkunut. Tuli siihen Matti paikalle ja kysyi. Yksi meistä on hukkunut tuohon järveen. Työntäkää jokainen kasvonne tuonne kuraan.

Viikkoja oli silloin 41 3. Koska vanhempani olivat tulleet edellisenä päivän meille, saimme mieheni kanssa käydä kahdestaan kaupungilla ja sairaalalla, Olivia jäi mielellään mummin ja ukin kanssa leikkimään. Ensin olin parisenkymmentä minuuttia käyrillä ja klo 11. Tässä vaiheessa latasin puhelimeen supistuslask.